sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Rippikoululainen leirillä ja juhlissa

Kesäloman ensipäivinä pakkasin laukkuni ja aurinkoisena maanantai aamuna 3. kesäkuuta ahtauduin bussiin parin kymmenen muun nuoren kanssa. Matka sujui musiikkia kuunnellessa ja osalla univelkoja nukkuessa, mutta paikalle päästessämme jokainen oli yhtä hymyä. Ilma oli loistava ja leiripaikkamme ihana. Rippileiriin olennaisesti selkeästikin liittyvä ruokailu oli ensimmäinen ohjelmanumeromme, enkä voi kuin kehua Pöyhölän keittiöhenkilökuntaa. Ohjaajiin ja isosiin tutustuttuamme taisimmekin viettää yhdessä ensimmäisen oppituntimme, joka osoittautui mielenkiintoisemmaksi kuin olin kuvitellut.

Seuraavat päivät olivat yksiä elämäni parhaista. Isosten järjestämät iltashowt olivat toinen toistaan hauskempia eikä koko leirin aikana satanut kuin kerran. Se oli perjantaina Keuruun retkemme jälkeen (joka sujui yllättävän hyvin ottaen huomioon, että koko leiri ahtautui yhtä aikaa samaan s-markettiin). Taivaalta satoi kuin saavista kaatamalla ja piha lainehti, mutta lähes jokainen leiriläinen vain huusi ilosta ja juoksi ulos sateeseen. Peräännyimme hieman lähemmäs rakennuksia, kun taivaalta alkoi iskeä salamoita ja ukkonen jyrähteli lähes päittemme päällä. Lisäksi järkyttävän kokoiset rakeet ajoivat porukkaa sisälle.

Rippikoulu oli mieltä avartava kokemus, jonka aikana sain vihdoin selkeytettyä käsitykseni Jumalasta. Olen aina uskonut, että on olemassa jokin korkeampi voima, mutten ole aiemmin kuvitellut sitä Jumalaksi. On kuitenkin helpottava ajatus, että kaikki vääryydet joita teemme, annetaan loppu peleissä anteeksi.





Sateinen perjantai iltapäivä ja valtava raekuuro




Perjantaina Keuruun S-Marketista lähti minulle ja ystävilleni mukaan ehkä
hieman liiankin paljon herkkuja, jotka tosin hupenivat alta aikayksikön.



Leiri loppui omasta näkökulmastani ennen aikojaan, joten tunnelman viimeisenä iltana oli lähes yhtä haikea, kuin seuraavana aamuna. Pakkasimme tavaramme ja siivosimme huoneemme, jonka jälkeen kannoimme tavaramme ulos odottamaan bussia. Se saapuikin pari kymmentä minuuttia myöhässä, eikä suinkaan ehjänä. Yksi bussin renkaista oli mennyt piloille, kun kuski oli huomaamattaan ajanut tietyön poikki. Niinpä matkamme alkoi välipysähdyksellä Keuruun bussikorjaamolle, jonka aikana me leiriläiset ja myös ohjaajamme kipaisimme ABClle ostamaan matkaevästä. Kun viimein pääsimme matkaan, olimme tunnin myöhässä aikataulusta. Pääsin kuitenkin kotiin kirkolta sinne saavuttuani nopeasti, kun isäni haki minut.

Seuraava viikko oli yhtä hullun myllyä, enkä ole varmaan koskaan siivonnut niin paljon. Isä viimeisteli listauksia ja äiti suunnitteli kahden tätini ja isoäitini kanssa ruokatarjoiluja ja kaikkea mahdollista aina pitkälle yöhön. Itse siivosin huoneeni lipaston laatikoita ja sängyn alusia myöten. Kun kukka-asetelmat oli tilattu ja haettu, ruuat tehty ja paikat muutenkin valmiina, kello oli lähemmäs yhtätoista lauantai iltana. Seuraavana aamuna suuntasin kuitenkin yllättävän pirteänä yhdeltätoista aamulla kirkolle rippikuvauksiini.

Yhden aikaan alkoi konfirmaatiomme, jossa itse toimin ristinkantajana. Pakko myöntää, että olin viisas valitessani konfirmaatioon matalat kengät, koska risti painoi kamalasti. Yllättävän hyvin sujuneen konfirmaation jälkeen suuntasin tätini miehen kyydissä ruusupuskan kanssa kaatosateessa kotiin, jossa kaikki vieraat jo odottivat minua. Sain paljon koruja ja astioita sekä muutama sataa seuroa rahaa lahjaksi. Juhlat sujuivat pääosin hyvin, vaikka minulla tosin ei ollut aivan yhtä hauskaa kuin muilla. Jonkun pitäisi opettaa isosille, että vain yhden leiriläisen luona ei jätetä käymättä. Tuntui pahalta odottaa isosia saapuvaksi koko päivän, ja saada puoli seitsemältä illalla pahoittelu viesti, 'sori kun ei päästykään'.

Kuitenkin rippikoulu- ja leiri olivat molemmat mukavia kokemuksia, enkä unohda mahtavaa porukkaamme varmasti koskaan! Vaikka mokasimmekin viimeisin yön valvomisen nukahtamalla yhdeltä yöllä, kokemus oli unohtumaton ja aion ehdottomasti itse osallistua isoskoulutukseen.


Minä konfirmaatio mekossani :)