Ihminen on kuitenkin itseään arvosteleva ja muiden mielipiteistä välittävä, vaikka mitä väittäis. Kun jotkut polkee sua maahan ja yrittää saada sut luovuttamaan, pitää tukea ja jaksamisen syitä löytää muualta. Joillakin se on musiikki, toisilla perhe. Oli jaksamisen syy mikä tahansa, siitä on pidettävä kiinni, ettei putoa.
Kukaan ei tietenkään halua näyttää pahaa oloaan ja osa käpertyy itseensä yrittäessään selvitä. Pienikin pilkahdus pahasta olosta tulisi huomioida, ettei kukaan jää yksin. Kun kivun antaa näkyä ulos, kyseessä on näkyvin mahdollinen avun pyyntö. Osa kokee turvallisemmaksi mennä sanomaan asiasta jollekin läheiselle tai ammattilaiselle, kun taas osa haluaa saada apua sitä pyytämättä. Sen vuoksi kaikkien pitäisi pitää silmänsä auki ja katsoa läheisimpiään tarkasti; jos pilkahduksen pahasta olosta tunnistaa, siihen pitää tarttua ja toista pitää auttaa. Ketään ei saa jättää yksin.
Mä en kuitenkaan nauti mua itseäni hiukan masentavien asioiden kirjoittamisesta, joten se siitä sitten. Asioista, jotka auttaa jaksamaan, kirjoitan kuitenkin mielelläni. Kuten jo sanoin, musiikki voi olla yksi tapa pitää itsensä mukana maailman menossa. Itseäni se piristää ja kun kuuntelen hyvää musiikkia, se lämmittää sisältä ja saa hymyn huulille. Kätken kappaleisiin muistoja ja tunteita. Jotkut biisit taas on vaan itsessään niin ihania ja upeita, että ne tuo esiin tiettyjä tunteita täysin tiedostamatta.
Never stop. Never stop fighting. Never stop dreaming. - Tom Hiddleston
